Moi vaan!
En tiedä kenelle asia on vanhaa tietoa ja kenelle yllätys, mutta aloitetaan nyt näin:
Meikä lähtee Japaniin! Kuudeksi viikoksi!
(Tai itse asiassa en mä minnekkään enään lähde: oon ollu Tokiossa jo Suomen aami seitsemästä asti!)
Äkkilähdöstä ei ole kysymys, on tätä jo helmikuusta asti suunniteltu. Kaikki lähti käyntii siitä, kun kaveri erehtyi hankkimaan mulle synttärilahjaksi Madventuresin kirjan "Uusi Kansainvälinen Seikkailijan Opas". Parhaimpia lahjoja koskaan. Sen kun sitten luin kahdessa illassa läpi, oli into taas syttynyt: vielä kerran pitää päästä reissuun!
Edellisestä kerrasta onkin jo puolitoista vuotta, ja siinä välissä on tehty kaikenlaista. Kotiuduttuani Down Underista Suomeen, siirryin odottamaan ihan toista kotiutumista armeijan vihreisiin. Sitä saikin vuoden odotella, niin hyvissä kuin huonoissa hommissa (kauheintahan armeijassa on se, kuinka nopeasti kaikki ikävät muistot laimenevat), jotka hoidettua siirryin vänrikkinä reserviin.
Tarkoituksena oli tästä eteenpäin puoli vuotta painaa duunia ja kerätä säästöjä opiskelun aloittamista varten, mutta niin kävi että suunnitelmiin tuli muutos ja rahoille uusi käyttötarkoitus. Ajoin siis vajaat viisi kuukautta taksia Kovaselle hiki hatussa ja tienasin itselleni matkakassaa, jota tietenkin edisti vanhempien luona asuminen ja ruokailu. Vuorot olivat pitkiä, eikä provikkapalkkaansa aina kannattanut laskea tuntiliksana, mutta työympäristön ja mahtavien kollegojen anisiosta työ oli erittäin miellyttävää, ja tulihan se matkakassakin helposti kasaamn loppujen lopuksi. Pyydän tässä kumminkin yleisesti anteeksi heikkoa tavoitettavuuttani ja intoa muihin tehtäviin ja tapaamisiin, työ otti ja vei mennessään!
Miksi Japani? Vaikka matkailu yleisesti ihan minne vaan taitaa olla verissä, Japaniin oli korkeasta hintatasosta huolimatta tällä kertaa erityinen hinku parista syystä. Kiinnostuin jo varhaisteininä japanilaisesta sarjakuvasta, mangasta, joka johti yleiseen kiinnostukseen Japanista ja sen omintakeisesta kulttuurista. Eksyinpä pari kertaa japanin kielen kursseillekkin, jotka tosin floppasin täydellisesti laiskuuttani. Jotain niistä kuitenkin jäi käteen, sillä viime kesänä pääsin osallistumaan Reserviupseerikoulun kautta viikon kestävään Hamina Tattooseen, sotilasmusiikkifestivaaliin, Japanin Itsepuolustusvoimien Keskussotilassoittokunnan yhteysupseerina eli yhteyshenkilönä (Englantia puhuva tulkki heillä oli onneksi omasta takaa). Ystävystyin tuon mahtavan ja kokemustentäyteisen viikon aikana soittokuntapoppooseen eversteineen kaikkineen, ja heistä löytyykin toinen merkittävä syy visiittiini. Kun kerran tuttuja löytyy, niin miksipäs ei: olen ollut porukan tulkkiin yhteydessä sähköpostitse, ja hän lupasi tulla oikein kentälle vastaan.
Japani on Suomen kokoinen paikka, ja tarkoitus olisi käydä vähän kaikkialla. Kaksi viikkoa vietän valtavassa pääkaupungissa Tokiossa, toiset kaksi reissaan junapassilla ympäri Japania, ja lopun ajasta makoilen biitsillä Japanin eteläisimmällä saarella Okinawalla. Ainakin tällä suunnitelmalla lähdetään, katsotaan sitten miten käytännössä.
Että sellaista! Koska havaitsin juuri turvatarkastukseen jonotettuani, että videokamera unohtui kotiin latautumaan (mutta kameran jalka tuli kyllä mukaan...), tulee tämä blogi olemaan tärkein dokumentaatio tästä reissusta epätoivoisten instagram-kokeilujeni lisäksi. Neljän kuukauden Australianmatkaan ei tätä reissua voi verrata, ja blogin tarpeellisuuttakin näin lyhyelle reissulle tuli pohdittua, mutta onpahan nyt teillä muilla jotain mitä ihmetellä ja minun itse sitten vanhana lueskella.
Nähdään elokuussa!
-Tapsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti