Juhannusflunssaa ja turisteilua

Terve!

Juhannus tuli ja meni, omalta osaltani pääasiassa muiden juhannustoivotuksia ja kuvia ihmetellen. Pakko myöntää, että vaikka ei ihan koti-ikävä iskenytkään, olisin tuolloin mieluusti ollut siellä kotipuolessa riehumassa kuin sadekautisessa Japanissa sairastamassa! Flunssa, tai matkaväsymys tai  ikä ikinä heikkous iski aatonaattona, enkä saanut pariin yöhön unta kuin vasta aamutuimaan. En noina kahtena päivänä sitten paljoa tehnytkään, ensimmäisenä kävin hortoilemassa eläintarhassa ja näkemässä elämäni ensimmäisen pandan (ja eläimistä uljaimman, tapiirin), ja toisen päivän omistin hostellin vaihdolle ja tervehtymiselle. Edellinen hostelli oli hyvinkin mainio, mutta viikonlopuksi jo täyteen varattu.

Vaikka vaihdoinkin pakosta, on uusi asuinpakkani paljon edelistä parempi: voisi jopa väittää että reissuhistoriani parhain, ainakin olohuoneen varustuksen puolesta. Sohvien ja tv:n lisäksi löytyy pleikkari, varmaan toistasataa leffaa, jalkahieromatuoli ja kahvikone. Kuten olen muilta kuullut ja netistä lukenut, on keittiökin hyvin varustettu Japanin hostellien tasoon nähden, täälläpäin kun monissa paikoissa se ei ole juuri pesuallasta ja mikroa kummempi. Asuintilat ovat mukavat, hinta kohdallaan ja henkilökunta mukavaa. Viettänen täällä vielä kuluvan viikon, jonka jälkeen jatkanen matkaa Tokion ulkopuolelle.

Mukavaan reissuväkeenkin on ehtinyt tutustua. Kiersimme eilen kolmen ranskalaisen opiskelijan ja meksikolaisen kaverini Josen kanssa Tokiota, Harajukun kautta Shibuyaan ja sieltä Roppongi Hillsin näköalatasanteelle. Harajukussa oli tarkoitus ihmetellä puistossa pyöriviä cosplayaajia ja muita kaikenkarvaisia esiintyjiä, mutta myöhäisen ajoituksemme ja sateisen sään vuoksi jäi kokemus tosi laihaksi, ja kävimmekin ihmettelemässä läheistä temppeliä kun cosplayereitä näkynyt missään. Törmäsimme kyllä "Côté d'Ivoire and Japan friendship day" -tapahtumaan, jossa tuli tanssittua kymmenien japanilaisten joukossa ulkolaisen tanssiryhmän ja opettajan ohjeiden mukaan latinotansseja! Jatkoimme tästä matkaa  Shibuyaan, jossa koimme valtavia ihmismassoja, näimme Hachiko-koiran patsaan ja istuimme istuimme levähtämää  kahvillaan, jossa tupaikoitiin sisätiloissa. Viimeiseksi kävimme vielä ihailemassa näköaloja Roppongi Hillsin pilvenpiittäjän näköalatasanteella, joka oli hieman halvempi ja hieman paremmin tavoitettavissa kuin perinteinen pällistelytorni Tokyo Tower.

Tänään lähdimme Josen ja australialaisen Tobenin kanssa etsimään hostellin elokuvavalikoiman jatkoksi Kuninkaan Paluuta, sillä kaksi edellistä LotRia oli jo ehditty katsoa kahtena edellisenä iltana, mutta kolmatta ei löytynytkään hostellin hyllyistä. Sen paremmin ei sitä näkynyt kaupoissakaan: viides tai kuudes myyjä osasi kertoa, että meneillään on jonkinlainen levitysoikeusjupakka, joka jostain syystä vaikuttaa yli kymmenen vuotta vanhaan leffaan. Tämän pettymyksen päälle etsimme vielä kävimme museon, joka olikin korjausten vuoksi suljettu. Toben kuitenkin pelasti päivän ohjaamalla meidät valtavalle Tokyo Domen vuoristoradalle keskellä kaupunkia, jonka kyydissä unohtui väsymys ja kaikki muukin. Höykytyksen jälkeen nautimme sushibaarista, pällistelin itsekseni Muumi-kahvilaa (muumit eivät ole juttu Ausseissa sen enempää kuin Meksikossakaan) ja suuntasimme hostellille Tobenin kanssa kun Juan jatkoi kiertelyä. Toben lähti pian illastamaan kaverin kanssa ja minä jäin kirjoittamaan tekstiäni ja nauttimaan netin katselupalveluiden kautta Sormusten herra -trilogian päätöksestä.

Reissu on ollut hyvin jees ja rento tähän asti: ruoka on sen verran halpaa että ulkona voi syödä lähes jatkuvasti, metrolla pääsee liikkumaa  kätevästi ja näkemistä riittää. Näinhän tämä loma etenee, rauhallisesti.

Mutta koitan nyt nukkua, taisin nimittäin juuri sopia Josen kanssa että heräämme viideltä aamulla ehtiäksemme ihmettelemään kalatorin vilinää. Siis neljän ja puolen tunnin päästä.

Se siitä rauhallisuudesta kai sitten. Hyvää keskikesää!

~Tapsa