Perillepääsemistä ja yhteysongelmia

(EDIT: Sössin, tämä teksti kirjoitettiin ja julkaistiin 18.6, mutta joutui jälkimuokkailussa vahingossa väärän paikkaan. Hups!)

Jou!

Ensimmäinen kokonainen päivä Japanissa on takanapäin. Jetlagin ansiosta tuli herättyä vasta puol kolmelta päivällä - mentyäni siis kahdeksan aikaan nukkumaan. Mutta ehti siinä vielä jonkin verran käppäillä ja järjestää asioitaan. (Kommentointi on muuten Avoin nyt sen vaihdettuani, joten voit kirjoittaa nyt kommentteja ilman mitään tunnuksia.)

Lensin Japaniin Frankfurtin kautta, ja lennot kestivät yhteensä 14h. Kaikki sujui mukavasti ja ilman erityisiä ihmetyksiä. Ainoa mainittava asia oli Frankfurtissa tuloportilla vastassa ollut Japan Airlinesin lentoemäntä, joka oli tullut minua vastaan: Boarding lennolleni Japaniin alkaisi kuulemma näinä hetkinä, joten hänet oli lähetetty ohjaamaan minut suorinta reittiä lähtöportille viivästymisien välttämiseksi. Lentoni oli kyllä saapunut ajallaan, mutta tulevaisuudessa olen tarkempi valikoidessani vaihdollisia lentoja netin kautta ja varaan vaihtoon tarpeeksi aikaa.

Saavuttuani Naritan lentokentälle odotin vielä jonkin aikaa tuttavaani, sotilassoittokunnan tulkkia, joka oli luvannut tulla minua vastaan kentälle suoraan töistä. Odottelun aikana sain ensiaavistukset tulevista ongelmista: tarjolla ei vaikuttanut olevan prepaid sim-kortteja, jotka sisältäisivät puheluita tai viestejä. Erikoista. Siinä tilanteessa tarjolla olleet vuokrakortit reilun 300€ pantteineen tuntuivat myöskin liialta, joten päätin etsiä ratkaisua kaupungista, kunhan sinne pääsisin.

Kaverini Ogi saapuikin pian episodieni jälkeen ja hän auttoi rättiväsynyttä itseäni hankkimaan itselleni sähköisen matkakortin, jolla pääsin junaan kohti Tokiota. Päästyämme perille onnistuimme kuin onnistuimmekin löytämään hostellini Uenon lähistöllä Ogin kännykän avulla. Kirjasin itseni sisään ja heitin tavarat huoneeseeni, jonka jälkeen löysin itsestäni voimia käydä vielä syömässä saattajani kanssa, olihan kello vasta kuusi illalla. Ogi ohjasi meidät hänellekin uuteen mutta kuulemma kehuttuun paikkaan, jossa söimme sashimia ja jonkinsortin lihaa. Tämän jälkeen Ogi lupautui vielä jo pimeäksi vaihtuneessa illassa auttamaan minua sim-korttini kanssa.

Tulos oli minulle shokeeraava. Japanissa ei selvästikkään missään myydä prepaid-kortteja, joilla saisi mitään muuta kuin dataa. Ongelmia kuulemma vain lisää se, että käytössäni on Lumia: Windows Phone on myyjien mukaan ongelmallinen, eikä sim välttämättä edes toimisi siinä. Ogin keskusteltua myyjien kanssa hän tulee siihen tulokseen, että on kenties parasta vain ostaa käytetty puhelin ja käyttää sitä. Poistun siis kaupasta tyhjin käsin etsiäkseni vaihtoehtoa huomenna. Toivotan myös ystävälleni hyvät yöt, tapaisimme reilun viikon päästä muun soittokunnan kera.

Nukuttuani rauhalliset 18 tuntia heräsin siivoajan koputteluun, ja päätin lopulta nousta ja lähteä reissuun. Suunnistin Akihabaraan, Tokion elektroniikan keskukseen tai "Electronic City Akihabara", kuten eräs opaste sanoi. En suostunut uskomaan, että tilanteeni olisi niin huono kuin väitettiin, joten yritin vielä löytää sopivaa sim-korttia: tuloksetta. Viim Jou!

Ensimmäinen kokonainen päivä Japanissa on takanapäin. Jetlagin ansiosta tuli herättyä vasta puol kolmelta päivällä - mentyäni siis kahdeksan aikaan nukkumaan. Mutta ehti siinä vielä jonkin verran käppäillä ja järjestää asioitaan. (Kommentointi on muuten Avoin nyt sen vaihdettuani, joten voit kirjoittaa nyt kommentteja ilman mitään tunnuksia.)

Lensin Japaniin Frankfurtin kautta, ja lennot kestivät yhteensä 14h. Kaikki sujui mukavasti ja ilman erityisiä ihmetyksiä. Ainoa mainittava asia oli Frankfurtissa tuloportilla vastassa ollut Japan Airlinesin lentoemäntä, joka oli tullut minua vastaan: Boarding lennolleni Japaniin alkaisi kuulemma näinä hetkinä, joten hänet oli lähetetty ohjaamaan minut suorinta reittiä lähtöportille viivästymisien välttämiseksi. Lentoni oli kyllä saapunut ajallaan, mutta tulevaisuudessa olen tarkempi valikoidessani vaihdollisia lentoja netin kautta ja varaan vaihtoon tarpeeksi aikaa.

Saavuttuani Naritan lentokentälle odotin vielä jonkin aikaa tuttavaani, sotilassoittokunnan tulkkia, joka oli luvannut tulla minua vastaan kentälle suoraan töistä. Odottelun aikana sain ensiaavistukset tulevista ongelmista: tarjolla ei vaikuttanut olevan prepaid sim-kortteja, jotka sisältäisivät puheluita tai viestejä. Erikoista. Siinä tilanteessa tarjolla olleet vuokrakortit reilun 300€ pantteineen tuntuivat myöskin liialta, joten päätin etsiä ratkaisua kaupungista, kunhan sinne pääsisin.

Kaverini Ogi saapuikin pian episodieni jälkeen ja hän auttoi rättiväsynyttä itseäni hankkimaan itselleni sähköisen matkakortin, jolla pääsin junaan kohti Tokiota. Päästyämme perille onnistuimme kuin onnistuimmekin löytämään hostellini Uenon lähistöllä Ogin kännykän avulla. Kirjasin itseni sisään ja heitin tavarat huoneeseeni, jonka jälkeen löysin itsestäni voimia käydä vielä syömässä saattajani kanssa, olihan kello vasta kuusi illalla. Ogi ohjasi meidät hänellekin uuteen mutta kuulemma kehuttuun paikkaan, jossa söimme sashimia ja jonkinsortin lihaa. Tämän jälkeen Ogi lupautui vielä jo pimeäksi vaihtuneessa illassa auttamaan minua sim-korttini kanssa.

Tulos oli minulle shokeeraava. Japanissa ei selvästikkään missään myydä prepaid-kortteja, joilla saisi mitään muuta kuin dataa. Ongelmia kuulemma vain lisää se, että käytössäni on Lumia: Windows Phone on myyjien mukaan ongelmallinen, eikä sim välttämättä edes toimisi siinä. Ogin keskusteltua myyjien kanssa hän tulee siihen tulokseen, että on kenties parasta vain ostaa käytetty puhelin ja käyttää sitä. Poistun siis kaupasta tyhjin käsin etsiäkseni vaihtoehtoa huomenna. Toivotan myös ystävälleni hyvät yöt, tapaisimme reilun viikon päästä muun soittokunnan kera.

Nukuttuani rauhalliset 18 tuntia heräsin siivoajan koputteluun, ja päätin lopulta nousta ja lähteä reissuun. Suunnistin Akihabaraan, Tokion elektroniikan keskukseen tai "Electronic City Akihabara", kuten eräs opaste sanoi. En suostunut uskomaan, että tilanteeni olisi niin huono kuin väitettiin, joten yritin vielä löytää sopivaa sim-korttia: tuloksetta. Viimeisessä kaupassa, jossa jo lopulta valikoin halpaa käytettyä puhelinta, tilanne vain synkistyi: vaikka pystyinkin käyttämään hotellini wifiä ongelmitta, ei kuulemma ostamani puhelimen wifi hotspot toimisi omilla laitteillani. Tämä selitti sen, miksi edeltävänä päivänä olin kokeillut Ogin ylimääräistä tasku-wlania, mutta puhelimeni ei onnistunut yhdistämään siihen.

Joutuisin siis tämän mukaan ostamaan itselleni puhelimen, uuden ja hyvän tai käytetyn ja sellaisen kuin sattuu, tai tukeutumaan täysin hotellin ja internetkahviloiden wifeihin. Tässä hostellissa yhteys on ihanaa kyllä maksuton, mutta seuraavasta paikasta en tiedä ja eksyin jo kertaalleen, kun eilen illalla yritin löytää hostelille ilman Google Mapsia. Voisin kai myös matkata junalla vajaan tunnin kentälle ja vuokrata puhelimen, sillä täällä kaupungissa ei samaa palvelua selvästikkään ole saatavilla. Huhhuh.

Huomenna aioin vielä koettaa, josko prepaid simi toimisi kaikesta huolimatta omassa puhelimessani, ja jos ei, hankkinen vuokrapuhelimen tavalla tai toisella. Puhu siis lyhyesti, jos aiot soittaa minulle: roaming-hinnoilla maksan toistaiseksi niin soittamisesta kuin vastaamisesta 1.88€ per minuutti.

~Tapsa