Hostellieloa

Moro!

Uusi hostellini on tosi jees! Huolimatta siitä että hostelli tosiaan on iso, ja jopa valtaosa vieraista on tavallisia reppureissaajia omissa oloissaan paremmin viihtyviä kotimaanmatkaajia ja perheitä, löytyy hostellista myös ihan riittävästi nuoria reissaajia ja hyvää menoa. Eritoten on tullut hengattua hostellissa siivousapuna työskentelevien ja asuvien working holiday -tyyppien kanssa, joiden kanssa on valmistettu soba-nuudeleita ja istuttu iltaa yömyöhään.

Tän porukan kautta onkin ite ajautunu yhä enemmän rentoon hengausmeininkiin, enkä ole käynyt toistaiseksi kaupungin ulkopuolella kuin yhden päivän verran. Olis ihan älyttömän makeeta voida hengata Japanissa niinkun oikeasti pitkään, sanotaan nyt vaikka turistiviisumin keston verran eli 3 kk. Vielä makeempa ois tietysti, jos Working holiday -viisumi Japaniin laajentuis Tanskasta ja Norjasta muihinkin pohjoismaihin, mutta sitä en tiedä toteutuuko se koskaan lähitulevaisuudessa tai ennen kun ikäännyn ikärajan yli. Onneksi esim. tässä hostellissa voi tehdä siivoustyötä ilmaista asumista vastaan ilman työviisumiakin, ihan luvanvarasestikin, joten pitempi hengaaminen ei hintatason puolesta oo täysin mahdotonta.

Mulla ei hintataso oo ongelma tällä hetkellä, onneksi, mutta aika sen sijaan on. Oon kauheesti miettinyt, pitäiskö mun jäädä tänne hengaamaan ja vaikka huoneita siivoamaan ja ottaa ihan kunnolla rennosti ja tutustua seutuun tosissani, mutta se kaikki olis muun Japanin näkemisen kustannuksella. Minimityöskentelyaika on 2 viikkoa, joten vaikka aloittaisin jo huomenna, jäis muun Japanin näkemiseen vain viikko, mikä tekee mun mielestä jo aiiika tiukkaa. Vaikka siis tekiskin mieli, niin näillä puheilla taidankin kyllä päättää, että kun kerran hostelli on varattu täyteen ylihuomisesta eteenpäin, lähden keskiviikkona kohti etelää ja todennäköisesti Kiotoon.

Vaikka pääasiassa aikani Sapporossa onkin ollut hengausta, on täällä jotain tullut tehtyä, sentään. Käytin yhden kokonaisen päivän reissatakseni ruotsalaisen Björnin kanssa tsekkaamaan Sinistä Lampea, joka nimensä mukaisesti on erittäin sininen. Siis lähdettiin klo 11, kuvattiin lampea 20 min, ja takaisin hostellilla klo 11. Worth it, ottaen huomioon että siinä junassa istuessaan tuli ihmeteltyä Hokkaidon laakeita maisemia ja luonnon kaunetta. Toinen kokemus oli la-su yön viettäminen internetkahvilassa, kun hostelli oli tuoksi yöksi ehditty varata täyteen. Varattiin kahden belgin kanssa yöksi huone kolmella sohvalla ja telkkarinäytöllisellä koneella, hinta puolet hostellin huoneesta. Yöpymiseen kelvollinen paikka, löytyy pieni keittiö, wifi ja kone tietysti, vessat ja suihkukin. Dataamiseen aivan mahtava mesta:  edellämainittujen lisäksi löytyy myös koppeja makuusohvilla, ilmaiset limuautomaatit, ilmainen softiskone, ja lukutaitoisille seinät täynnä japaninkielistä mangaa. Tässä paikassa ei koneilla voinut tehdä muuta kuin selata nettiä, mutta monissa paikoissa on koneisiin asenettu myös suosituimpia pelejä. Pitänee käydä kokemassa uudestaan.

Alan oleen lopultakin okei rennosti ottamisen kanssa. Ollaanhan tässä reissulla, joo, mutta ei lomalla voi kokoajan olla juoksemassa nähtävyydestä toiseen. Kuudessa viikossa ehtii näkemään aika paljon, vaikka chillailisikin pari päivää hostellilla ja sen ympäristössä.

Niin joo, Hokkaidossa on tosiaan viileämpää kuin Tokiossa, vaikka t-paidassa selviääkin edelleen. Varmasti viileämpää kuin Suomessa nyt, tosin. Ottakkee rennosti!

-Tapsa

Kuvassa Björn ja Hokkaidon lakeudet