Hikoilua ja luotijunailua

Hojo!

Kuten uhkailinkin, on Hokkaido jäänyt taakse, ja ihmettelen maailman menoa nyt Japanin vanhan pääkaupungin Kioton suunnilla. Oli kurjaa jättää hyvä posse, mutta reissattava on kun kerran reissussa ollaan. Ainoa mitä kadun on turhan kiireinen lähtöni, sillä totta kai onnistuin unohtamaan hätiköinnissäni pyyhkeeni riu'ulle kuivumaan. Osaanpahan tulevaisuudessa ottaa mukaan vaan halpispyyhkeitä, enkä sellaisia joilla on mitään sentimentaalista arvoa: nyt joudun pyytelemään tanskalaista kaveriani etsimään mokoman käsiinsä ja pitämään tallessa, kunnes keksin osoitteen johon pyyhkeen lähettää. Hng. Ja tämä kaikki siis perillä kohteessani, 13h junareissun jälkeen. Hngh.

Mutta minkäs teet, näinhän täällä käy. Ei tää reissu ihan yhtä tuskaa ja menetystä oo kuitenkaan ollut. Tiistainakin tuli nähtyä aivan mahtava Noboribetsun vulkaaninen alue, jossa kuumien lähteiden vesi kiehuu ja savu nousee maankoloista. Aluetta mainostetaan Helvetinlaaksona, ja teeman mukaisesti japanilaiset piruolennot, onit, värittävät Noboribetsun maisemaa ja kauppoja kaikissa koissa. Alueella toimii myös monta japanilaista onsen-kylpylähotellia, jotka vetävät kylpyvetensä alueen kuumista lähteistä. En vielä tällä kertaa ehtinyt käydä kokemassa japanilaista kylpylää, mutta sen sijaan kävelykierroksen päätteeksi huljuttelin jalkojani siihen osoitetulla huljuttelupaikalla, siis suoraan lähteestä tulevassa kuumassa vedessä. Uskoisin siis että ainakin osin tuli kuumat lähteet koettua, mutta uusiakin mahdollisuuksia on: Noboribetsu ei ole suinkaan ainoa maanpäällinen helvetti Japanissa.

Vietettyäni pitkän viimeisen illan hostellityyppien kanssa, lähdin parin tunnin torkkujen jälkeen suuntaamaan asemalle ja ensimmäiseen etelään suuntaavaan junaan: matka Osakaan tulisi kestämään 13 tuntia, ja haluaisin olla perillä ennen yötä (enkä toisaalta ollut kiinnostunut yöpymään matkan varrellakaan, halusin suoraan seuraavaan mestaan). Nukuin siis tulomatkaani mukaillen lähes koko junamatkan, ja missasin siis jo toistamiseen maailman pisimmän merenalaisen junatunnelin. Luotijunalla pääsin kyllä yli puolet matkasta, mutta alkupätkä Hokkaidolta pääsaarelle Honsulle kesti yli puolet matka-ajasta suhteellisen ahtaissa ja hitaissa oloissa. Lopulta perille päästyäni oli kuitenkin mukava todeta, että tulipa reissattua taas aika kauas. Eniten se tuntui tosin helvetillisessä kosteudessa ja kuumuudessa, jota helpotti onneksi perille hostellissa ilmastointi. Niin, ja reilu kaveri lainasi toista pyyhettään, niin pääsin suihkuunkin.

Seuraava päivä tuli otettua rennosti hostellilla nähtävyyksiä pohtien ja chillaillen. Olin varannut Osakaan vain kaksi yötä, sillä elin siinä käsityksessä, että Osakassa ei kovin paljoa näkemistä ole suhteessa Kiotoon, jota ei pommitettu toisessa maailmansodassa ja jossa siitä syystä on oikeastaan ainoana suurena japanilaisena kaupunkina vanha rakennuskanra pystyssä kaikkine tuhatlukuisine temppeleineen. Tästä syystä varasinkin jatkoksi Kiotoon kolme yötä, jotta ainakin viikonlopun yli olisi majoitus kunnossa. Olin Osakan osalta osin oikeassa: vaikka minulta jäikin näkemättä Osakan linna ja Japanin vanhin pyhättö, ehdin eilen aussilaisen huonekaverin kanssa ihmetellä Osakan neonvaloja, ja tänään ihmetellä kaupunkia muuten Hong Kongilaisen kimmaporukan mukana, ja vaikka ihan mukavalta kaupungilta vaikuttaa niin ei siellä nähtävyyksiä liiaksi ole. Saman Hong Kong -porukan mukana käytiin piipahtamassa Narassakin, mutta käyn siellä varmaan vielä uudestaan rauhassa itsekseni, tyttöjä kun ei tainnut kiinnostaa kuin puolivillit peura-armadat paikallisissa puistoissa.

Nyt makoilen tosiaan Kioton hostellissani ja ihmettelen nukkumaanmenoa. Kaipa sitä vois huomenna koittaa ruveta teholla kahlaamaan kohteita läpi. Tsau!

-Tapsa